Iida Ek-Malinen, toiminnanjohtaja
Sijaishuollon ja johtamisen ammattilainen,
lapsen edun ja oikeuksien vaalija
Mitä kodinomaisuus on ja kuinka kodinomaisuutta voidaan lisätä sijaishuoltoyksikössä? Mitä se vaatii meiltä ammattilaisilta?
Tätä asiaa olen pohtinut melko lailla koko työurani työskennellessäni sijoitettujen lasten kanssa.
Kodinomaisuus on terminä hyvin tunnettu monien sijaishuollon yksiköiden ja myös muiden ympärivuorokautisten palveluiden esittelyissä. Kaarian arvoja ovat kohtaaminen, turvallinen arki, ihmisen kokoinen ja riittävän hyvä elämä, ja näiden arvojen taustalla kodinomaisuus on yksi keskeinen elementti.
Kodinomaisuus on tieteellisesti määriteltynä hankala termi. Sen määrittely riippuu paljon asiayhteydestä sekä siitä, kuka kodinomaisuuden milloinkin määrittelee. Kodinomaisuutta terminä asumispalveluyksiköissä on jonkin verran tieteellisesti tutkittu, mutta paljolti nämä tutkimukset ovat ikäihmisten palveluista eivätkä niinkään lastensuojelun näkökulmasta.
Kodinomaisuus sijaishuollossa on kodin elementtien tuomista paikkaan, jota voidaan kuvata julkiseksi kodiksi. Julkisella kodilla tarkoitan paikkaa, jossa asutaan tilapäisesti lyhyitä tai pidempiä aikoja eikä yksilö voi itse vaikuttaa, kenen kanssa asuu. Kodissa henkilöt ovat pysyviä ja ovat omaa perhettä, mutta sijaishuoltoyksikössä ihmiset ovat vaihtuvia ja heihin ei voi itse vaikuttaa. Lapset ja nuoret vaihtuvat yksiköissä välillä tiuhaankin sijoitusten pituuksien myötä ja työntekijä voi vaihtua päivän aikana usean kerran, kun taas kodissa ihmiset pysyvät samoina. On tärkeää, että tästä huolimatta lapselle pystytään luomaan pysyvyyden ja turvallisuuden tunnetta. Lapselle voi olla erityisen tärkeää tietää, kuka on milloinkin töissä, milloin joku on tulossa ja menossa.
Käsite koti tarkoittaa meille jokaiselle erilaista kotia. Sen vuoksi kodinomaisuuden lisääminen yksikössä vaatii jokaisen osallistumista yhteisön yhteiseen eloon, olemiseen sekä ympäristöön, jotta ne elementit ja asiat, jotka tekevät kodista kodin, tulisivat jokaisen näkökulmasta kuulluksi ja huomioiduksi. Sijaishuoltoyksikön arjessa tulee toistua ne samat asiat kuin normaalissa kodissa: ruokaillaan yhdessä, harrastetaan, tavataan kavereita, pidetään huolta yhteisön ulkoisista puitteista ja vuorovaikutussuhteista. Ammattilaisten tulee osata kaikkea sitä, mitä kodin arkeen lasten kanssa kuuluu.
Lapset ovat kuvailleet minulle kodinomaisuuden lastenkodissa rakentuvan heille tärkeistä asioista. He ovat kertoneet kodin tunnun tulevan esimerkiksi ilmapiiriin liittyvistä asioista: kodissa voi tuntea olonsa arvostetuksi ja tärkeäksi tai voi olla oma itsensä ilman pelkoa. Lasten kokemusten mukaan on tärkeää saada vaikuttaa omaan ympäristöönsä ja olemiseensa: voi osallistua sisustamalla, päättämällä mitä syödään, osallistumalla ruuanlaittoon tai leivontaan sekä muihin yhteisiin asioihin. Henkilöstö on työssä lastenkodissa, jossa lapset asuvat. Työntekijän on ymmärrettävä, että hän on töissä paikassa, joka on lapselle ainoa tai tilapäinen koti, eikä työntekijän työrooli saa rikkoa lapsen kokemusta kodista paikassa, jossa hän asuu.
”Kotona lapsella on omaa aikaa ja tilaa, oikeuksia ja velvollisuuksia, joita lapsi saa harjoitella omaan tahtiin. Vaikka lapsi olisi kuinka haastavassa vaiheessa tahansa, perusoikeuksia ei kodinomainen paikka riko, vaan tukee ja kannustaa niiden toteutumisessa antamalla tilaa lapsen omalle kasvulle ja kehitykselle.”(Osallisuuden aika)
Lapsen mahdollisuudet tavalliseen arkeen ja mahdollisuus tavalliseen lapsuuteen, nuoruuteen ja itsenäistymiseen ovat tärkeä osa kodinomaisuutta. Lapsen kasvatus lastenkodissa tulisi olla mahdollisimman kodin omaista. Lapsella tulisi olla yhtäläiset mahdollisuudet elää arkea, tavata läheisiä, tehdä ikätasoisia valintoja sekä kasvaa ja kehittyä omannäköiseen tulevaisuuteen turvallisessa, hänen yksilölliset tarpeensa huomioivassa ympäristössä. Jotta lapsen edun mukaiset elementit täyttyvät, se vaatii sijaishuollolta kodinomaisuuden näkökulmasta paljon ammattitaitoa, pohtimista ja yksilöllistä arjen rakentamista ammattilaisilta.
Sijaishuoltoyksikön toimintaa ohjaavat monet lait, säädökset ja ohjeistukset, jotka määrittelevät paljon, kuinka yksikössä toimitaan. Lastensuojelulaki lähtee lapsen edusta. Lapsen etua arvioitaessa tulisi kiinnittää huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle tasapainoisen kehityksen, hyvinvoinnin, turvalliset ja jatkuvat ihmissuhteet, mahdollisuuden saada ymmärrystä ja hellyyttä ja iän ja kehitystason mukaista valvontaa ja huolehtimista.
Jotta kodinomaisuus toteutuisi yksikössä, on siellä olevien työntekijöiden pohdittava yksilöllisesti jokaisen lapsen kohdalla, kuinka toteutetaan arkea, yhteisön yhteisiä sääntöjä sekä laitosympäristön tuomia rakenteita niin, että ne tukisivat lapsen yksilöllisiä tavoitteita, mahdollisuuksia, toiveita ja näkemyksiä. Lapsen tulisi saada taipumuksia ja toivomuksia vastaavaa koulutusta ja harrastuksia ja ympäristön tulisi olla turvallinen kasvaa ja kehittyä. Arjen työskentelyssä tulisi huomioida myös lapsen kulttuurinen ja uskonnollinen tausta, kun lapsi itsenäistyy ja kasvaa vastuullisuuteen ja saa mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa omissa asioissaan.
Kodinomaisuus mielletään helposti ulkoisiksi tekijöiksi: miltä lastenkoti näyttää, onko siellä siistiä, onko siellä ehjät ja siistit nykyaikaiset huonekalut, onko yksikössä taidetta, sisustusesineitä ja nättiä. On tärkeää, että näihin tekijöihin kiinnitetään huomiota. Paikat tulee olla kunnossa ja jos jotain menee rikki, se korjataan tai hankitaan tilalle uusi. Eletään vuodenaikojen mukaisesti joulut, pääsiäiset, vaput ja muut juhlat. Pidetään yhdessä huolta lastenkodin siisteydestä ja puhtaudesta. Kuunnellaan lasten toiveita sisustuksen ja ympäristön viihtyvyyteen liittyvissä asioissa.
Työntekijöiden tehtävä on huolehtia, että arki ja rakenteet tukevat turvallisuutta. Näiden osalta joudutaan ajoittain karsimaan ympäristöstä vaaralliseksi havaittuja esineitä tai säilyttämään asioita lukkojen takana. Tämä ei kuitenkaan saisi olla normaali ja ennakolta rakennettua. Lapsella tulee olla mahdollisuus esimerkiksi osallistua ruuanlaittoon, mennä itse omatoimisesti keittiöön valmistamaan välipalaa sitä halutessaan ja nauttia ympäristön viihtyisyydestä sisustuksen näkökulmasta. Jos todetaan, että jonkun lapsen tai yksittäisen tilanteen kohdalla nämä aiheuttavat vaaratilannetta tai sen uhkaa, tulee voida miettiä, miten tässä hetkessä tilanne ratkaistaan ilman, että siitä tulee normaali. Lapsen tulee opetella toimimaan normaalissa kodissa, jossa asiat eivät ole lukkojen takana ja kunnioittamaan ympäristöään ilman, että se on riisuttu kaikesta mahdollisesta. Kun luodaan turvallinen ympäristön näiden taitojen harjoittelemiseen, lapsi oppii toimimaan omaa ympäristöään kunnioittaen ja ennen kaikkea tulevaisuutta varten, jolloin hänen kotinsa on muualla kuin sijaishuoltoyksikössä.
Kodinomaisuus on siis kaikkea muuta kuin kaunis sana palvelun esittelytekstissä. Se on jokapäiväistä pohdintaa yksittäisen lapsen näkökulmasta ja yksittäisen lapsen edun eteen tehtävässä työssä. Työntekijöiden suhtautuminen omiin kommelluksiin ja humoristinen suhtautuminen elämään antaa lapselle esimerkin siitä, että erilaiset tunteet ja myös virheet ovat sallittuja. Työyhteisön välinen välitön, toista kunnioittava ja ystävällinen ilmapiiri toimii esimerkkinä lapsille vuorovaikutuksesta ja antaa turvallisen ympäristön vuorovaikutuskehitykselle sekä tunnesäätelytaitojen opettelemiselle.
Kodinomaisuus vaatii meiltä ammattilaisilta muuntautumiskykyä, ymmärrystä, osaamista ja ennen kaikkea lempeyttä, hellyyttä, kuuntelemista ja kodinomaisuuden toteuttamista joka hetki ja joka päivä. Lapsen etu koostuu kaikesta lapsen elämään kuuluvasta. Lapsella on ja tulee olla oikeuksia ja velvollisuuksia ja mahdollisuus harjoitella niitä turvallisessa kodin omaisessa ympäristössä, jossa aikuiset ovat tukena ja mahdollistajina riippumatta siitä, ajaako lapsen kodin roolia ydinperheen koti vai sijaishuoltopaikka. Huumori ja leikkisyys on tärkeä osa sijaishuollon arkea.